Kir­joit­ta­ja­ryh­määm­me yhdis­tää rak­kaus Ita­li­aan, sen ruo­kaan, tai­tee­seen ja his­to­ri­aan. Pon­nis­tam­me pie­nes­tä Stre­san kau­pun­gis­ta, Pie­mon­tes­ta, Lago Mag­gio­ren ran­nal­ta. Vain yksi meis­tä on kir­joil­la siel­lä, mut­ta aina syys­kuus­sa, kuk­ka­lois­ton olles­sa vie­lä par­haim­mil­laan, etsiy­dym­me Suu­ren Jär­ven äärel­le kir­joit­ta­maan, tut­ki­maan ja jaka­maan teks­te­jä.

Jot­ta ei eksyi­si vie­raal­la maal­la, on jon­kun opas­tet­ta­va. Sik­si kul­jem­me Mari Mörön jalan­jäl­jis­sä, palat­seis­sa ja puu­tar­hois­sa, autioi­tu­neis­sa talois­sa ja saa­rel­ta saa­rel­le, niin reaa­li­maa­il­mas­sa kuin kir­jal­li­ses­sa­kin. Etsim­me lauset­ta jon­ka Hemingway jät­ti jäl­keen­sä, sitä yhtä ja paras­ta.

Stre­sa on nyt myös uusi pien­kus­tan­ta­mo. Tari­nam­me eivät kui­ten­kaan lii­ty Ita­li­aan, vaan Suo­meen ja suo­ma­lai­suu­teen, vaik­ka muu­al­la­kin reis­sa­taan. Kat­som­me 100-vuo­tias­ta maa­ta häm­mäs­ty­nei­nä mut­ta rak­kau­del­la, annam­me siel­lä hää­ri­vien hah­mo­jen yllät­tää, huvit­taa, herät­tää kysy­myk­siä­kin. Kuten osuus­kun­ta­muo­toi­ses­sa kus­tan­ta­mos­sa, sii­nä Suo­mes­sam­me jokai­nen ääni mer­kit­see.